Luin uusimman ennimustosen eli Morsiuskesän (Otava 2009). Mustos-romaanin palikat ovat kasassa: minäkertojana maalaistaustainen kolmekymppinen nainen, maaseudun elämän käsittely, arkinen romantiikka, tavallisten ihmisten kuvaus ja päähenkilön elämän muutoskohta. Enni Mustonen ei hukkaa palikoitaan ja on taas rakentanut ainakin minua miellyttävän ja viihdyttävän lukuromaanin.
Päähenkilö on TV-kuvaaja Laura Suvela, joka on loukkaantunut pahoin autopommi-iskussa Bagdadissa. Iskussa on saanut surmansa hänen avomiehensä, kriisipaikoilta reportaaseja tehnyt Jarkko Saari. Kipujen ja painajaisten ahdistama Laura on alkanut vähitellen miettiä työhön paluuta, kun Jarkon ex-vaimo hälyttää hänet työkeikalle. Kyseessä on arkiseen realismiin pyrkivä tosi-tv-ohjelma, jossa etsitään morsiamia maalaisisännille. Yhteys ohjelmaan Maajussille morsian tuntuu selvältä, mutta koska en ole seurannut kyseistä ohjelmaa, en osaa sanoa onko reaalimaailman ja fiktiivisen maailman morsianetsinnöillä mitään yhteistä keskenään.
Mustonen kirjoittaa sujuvasti, teksti kulkee kompastelematta ja juonenkäänteet ovat sopivan maanläheisiä. Maaseudun kuvaus on tässäkin romaanissa keskeistä, Mustonen selvästi haluaa paljastaa kaupunkilaisille maalaiselämän nykytodellisuutta esimerkiksi työaikoja ja kovin teknisiksi muuttuneita navettatöitä kuvatessaan.
Ihmiskuvaus on arvostavaa, usein ärsyttävimmänkin bitchin elämästä paljastuu kipupiste, jonka kautta hänen käytöksensä tulee hieman ymmärrettävämmäksi. Mustosen ihmiset eivät ole kiiltokuvia, he ovat yleensä vähintään kolmekymppisiä (ainakin nykyaikaan sijoittuvissa romaaneissa), heillä on takanaan elettyä elämää ja elämänkokemus myös näkyy.
Lähes aina kirjoissa on myös vanhoja naisia, jotka ovat usein viisauden ääniä. Se, miten päähenkilönaiset vanhoihin naisiin suhtautuvat, on aina keskeistä. Nuoremmat naiset hoitavat sairastuneita vanhuksia valittamatta ja tehokkaasti, eli toteuttavat perinteisesti naisilta odotettuja tehtäviä. Ei puhettakaan, että Mustosen romaaneissa vanhuksia kärrättäisiin hoitokoteihin. Vanhukset hoidetaan kotona samalla kun pidetään huolta lapsista, lehmistä, pelloista ja mahdollisesti vielä väitöskirjastakin. Supernaisia siis, mutta sillä tavalla kuvattuina, ettei heitä sellaisina tule oikeastaan ajatelleeksi. Elämänkaari ja elämän jatkumo ovat tiukasti läsnä Mustosen kirjoissa ja arjen läpikin katsottuna Mustonen paljastaa asiasta kauneutta. Se on hyvin lohduttavaa ja jopa voimaannuttavaa.
- Tuima
